ZZZZzzzzz

Oon aivan täysin kuollu, siis tosiaan poikki. Tänään oli avoimet ovet työntekijöiden perheille ja kavereille, ja oli kauhee kaaos. Huomenna sama juttu.

Oon vähän hämilläni, kun yks kollega, jota aluks luulin inhottavaks nartuks, onkin osottautunu kivaks, ja yks toinen, jota kuvittelin kivaks, onkin osottautunu inhottavaks nartuks. Parhaiten tuun toimeen yhen pojan kanssa, joka diggaa Hanoi Rocksia :) Muut on vähän hajuttomia ja mauttomia. No, katotaan miten alkaa sujua, ja jos tuntuu siltä, ettei suju, niin otan loparit, kun kuitenkin pitäis olla paikka valmiina löytöeläinkodissa. En mä nyt vielä oo luovuttamassa, mä vaan pohdiskelen eri vaihtoehtoja, kun kerran eräässä kauheessa työpaikassa päätin, että en enää ikinä tee töitä paikassa, jossa on kauhee olla. Työssä sinänsä ei oo mitään vikaa, tänään jo hoitelin sadan ihmisen ryhmiä ihan sujuvasti. Mutta sanotaan vaikka niin, että ehkä mä vaan en ymmärrä latinotyötapaa, ja tietyn pisteen jälkeen en kyllä jaksa enää yrittääkään. No, katellaan millaset tunnelmat on huomenna.

Hyvää yötä!