Tässäpä aikani kuluks päätin avata yhen niistä viinipulloista, jotka ostin Ranskasta, kun teki mieli lasillista, enkä viitti avata parempia, kun joutuisin juomaan ne yksin. Tää viini oli halpa (en kylläkään muista hintaa, mutta kaikki, jotka ostin, oli alle 6 euroo Carrefourissa), joten sen voi heittää poiskin, jos en saa parissa päivässä koko pulloo juotua.
Testissä on Gérard Bertrandin Syrah canaille 2006. Toi canaille aiheutti vaikeuksia, kun en tiiä mitä se tarkottaa. Yritin tarkistaa, onks se joku ei-tunnettu rypälelajike, mut kvg tuotti vaan seuraavan käännöksen englantiin: vulgar, coarse; blackguard, roguish.
Eli jos canaille on nimi, niin viini on luultavasti 100% syrahia (pitää ottaa huomioon, että jos siinä vähän jotain muuta, sitä ei välttämättä lue etiketissä).
Silikonikorkki.
Nenään tuntu hailakoita aromeja, muistutti suklaata, kirsikkaa ja toffeeta. Ilmeisesti aika nuori viini (etiketti ei kerro, kauan on tynnyrissä), päätellen reunan väristä, muuten oli aika tumman kirsikanpunanen, ihan nätti väri. Ei juurikaan kyyneleitä, eli ei tosiaan löydy bodya. Tanniinit tuntu suussa, bodya ei juuri nimeksikään, jälkimaku todella lyhyt. Kevyt ja hedelmäinen. Ehkä ihan pieni häivähdys mustapippuria.
Etiketissä suositellaan grillattujen VIANDESien kanssa (joku ranskantaitonen ehkä osaa kertoa, mitä ne on), GIBIERSien kanssa (joku ehkä kertoo senkin), sekä fromages à pâtes persillées (juuston ja persiljalla maustettujen pateiden kanssa, oletan). Ehkä just tosi mietojen juustojen kanssa. Pastan kanssa ok. Saattaisin kokeilla myös uunilohen kanssa, vois sopia, ehkä, mahdollisesti. (Ja joo, punkkua ei yleensä juoda kalan kanssa, mutta "meijän" firmalla on yks merlot, joka sopii aivan loistavasti valkosipulilla maustetun uunilohen kanssa, se on kanssa kevyt ja hedelmäinen, mut enemmän bodya ja tuhdimmat aromit, kun tällä.)
Kaikenkaikkiaan aika mitäänsanomaton viini, kävis just halvahkona pöytäviininä jossain pastaravintolassa.
Juon tän lasillisen loppuun ja katon, mitä kokkailen huomenna, ehkäpä just pastaa, päälle vähän oliiviöljyä ja oreganoa ja basilikaa, noiden kanssa luulis sopivan.
Testissä on Gérard Bertrandin Syrah canaille 2006. Toi canaille aiheutti vaikeuksia, kun en tiiä mitä se tarkottaa. Yritin tarkistaa, onks se joku ei-tunnettu rypälelajike, mut kvg tuotti vaan seuraavan käännöksen englantiin: vulgar, coarse; blackguard, roguish.
Eli jos canaille on nimi, niin viini on luultavasti 100% syrahia (pitää ottaa huomioon, että jos siinä vähän jotain muuta, sitä ei välttämättä lue etiketissä).
Silikonikorkki.
Nenään tuntu hailakoita aromeja, muistutti suklaata, kirsikkaa ja toffeeta. Ilmeisesti aika nuori viini (etiketti ei kerro, kauan on tynnyrissä), päätellen reunan väristä, muuten oli aika tumman kirsikanpunanen, ihan nätti väri. Ei juurikaan kyyneleitä, eli ei tosiaan löydy bodya. Tanniinit tuntu suussa, bodya ei juuri nimeksikään, jälkimaku todella lyhyt. Kevyt ja hedelmäinen. Ehkä ihan pieni häivähdys mustapippuria.
Etiketissä suositellaan grillattujen VIANDESien kanssa (joku ranskantaitonen ehkä osaa kertoa, mitä ne on), GIBIERSien kanssa (joku ehkä kertoo senkin), sekä fromages à pâtes persillées (juuston ja persiljalla maustettujen pateiden kanssa, oletan). Ehkä just tosi mietojen juustojen kanssa. Pastan kanssa ok. Saattaisin kokeilla myös uunilohen kanssa, vois sopia, ehkä, mahdollisesti. (Ja joo, punkkua ei yleensä juoda kalan kanssa, mutta "meijän" firmalla on yks merlot, joka sopii aivan loistavasti valkosipulilla maustetun uunilohen kanssa, se on kanssa kevyt ja hedelmäinen, mut enemmän bodya ja tuhdimmat aromit, kun tällä.)
Kaikenkaikkiaan aika mitäänsanomaton viini, kävis just halvahkona pöytäviininä jossain pastaravintolassa.
Juon tän lasillisen loppuun ja katon, mitä kokkailen huomenna, ehkäpä just pastaa, päälle vähän oliiviöljyä ja oreganoa ja basilikaa, noiden kanssa luulis sopivan.
