Ihminen on taas ollu töissä...
Tänään oli vähän kaoottista, yhtäkkiä pukkas pihaan neljä bussillista touristeja. No, ei siinä muuten mitään, mutta kun piti tulla kaks kerrallaan ja puolen tunnin välein. Sen lisäks varauksessa luki, että enkuks. No, nehän oli ranskalaisia, joista kukaan, ei edes opas, puhunu enkkua, eikä sanaakaan espanjaa. Onneks on tullu uus opas, joka puhuu ranskaa, mut se ei ollu vielä kertaakaan tehny esittelyä. No siellä sitten minä, RR ja uus opas M juostiin eestaas, huudeltiin "pour ici, s'il-vous-plait" ja "avec moi, s'il-vous-plait". Sitten ne ei mahtunu junaan, eikä kuunnellu ohjeita, ja haahuili väärään paikkaan...
Toinen pieni kaaos oli, kun yhtaikaa kierroksella oli kaks erikoisvierailua ja yks tavistouristiryhmä, jossa oli venäjä, enkku, espanja ja katalaani. RR ja AM (erikoisoppaat erikoisryhmille) selitti omille ryhmilleen, ja mä muille kaikilla muilla kielillä. Sitten piti tulla kaks junaa, mutta tulikin vaan yks, ja erikoisryhmät jää kesken kierrosta pois kyydistä, mutta tavisryhmät ei, ja piti takoa kaikkien päähän, että ei saa nousta kyydistä (uskomatonta, miten nopeesti ihmiset unohtaa kaikki ohjeet, vaikka ois toistettu kolme kertaa, ja viimenen kerta ois ollu viis minuuttia sitten).
No, kaikkein pahin katastrofi oli, että taas jälleen kerran huomasin, että mulla oli HAUSKAA!! Juoksin eestaas, puhuin kielillä (ainakin viittä ja vielä ne neljä ranskankielistä lausetta, jotka osaan, siihen perään... eli siis kaks em. lausetta, sekä "je ne parle pas français" ja "excuse-moi, monsieur, ou-est la gare"...), heitin läppää kun paraskin stand-upkoomikko. Mä siis todellakin työskentelen parhaiten paineen alla, ja tää huomio ottaa pattiin tosi paljon. Mä en HALUA tykätä kaaoksesta ja paineesta ja kiireestä. Mä haluun tykätä rauhallisista ja organisoiduista työpäivistä, kele!
Nyt on mentävä nukkumaan, kun kellokin on kohta tuntia enemmän kun eilen tähän aikaan.
Tänään oli vähän kaoottista, yhtäkkiä pukkas pihaan neljä bussillista touristeja. No, ei siinä muuten mitään, mutta kun piti tulla kaks kerrallaan ja puolen tunnin välein. Sen lisäks varauksessa luki, että enkuks. No, nehän oli ranskalaisia, joista kukaan, ei edes opas, puhunu enkkua, eikä sanaakaan espanjaa. Onneks on tullu uus opas, joka puhuu ranskaa, mut se ei ollu vielä kertaakaan tehny esittelyä. No siellä sitten minä, RR ja uus opas M juostiin eestaas, huudeltiin "pour ici, s'il-vous-plait" ja "avec moi, s'il-vous-plait". Sitten ne ei mahtunu junaan, eikä kuunnellu ohjeita, ja haahuili väärään paikkaan...
Toinen pieni kaaos oli, kun yhtaikaa kierroksella oli kaks erikoisvierailua ja yks tavistouristiryhmä, jossa oli venäjä, enkku, espanja ja katalaani. RR ja AM (erikoisoppaat erikoisryhmille) selitti omille ryhmilleen, ja mä muille kaikilla muilla kielillä. Sitten piti tulla kaks junaa, mutta tulikin vaan yks, ja erikoisryhmät jää kesken kierrosta pois kyydistä, mutta tavisryhmät ei, ja piti takoa kaikkien päähän, että ei saa nousta kyydistä (uskomatonta, miten nopeesti ihmiset unohtaa kaikki ohjeet, vaikka ois toistettu kolme kertaa, ja viimenen kerta ois ollu viis minuuttia sitten).
No, kaikkein pahin katastrofi oli, että taas jälleen kerran huomasin, että mulla oli HAUSKAA!! Juoksin eestaas, puhuin kielillä (ainakin viittä ja vielä ne neljä ranskankielistä lausetta, jotka osaan, siihen perään... eli siis kaks em. lausetta, sekä "je ne parle pas français" ja "excuse-moi, monsieur, ou-est la gare"...), heitin läppää kun paraskin stand-upkoomikko. Mä siis todellakin työskentelen parhaiten paineen alla, ja tää huomio ottaa pattiin tosi paljon. Mä en HALUA tykätä kaaoksesta ja paineesta ja kiireestä. Mä haluun tykätä rauhallisista ja organisoiduista työpäivistä, kele!
Nyt on mentävä nukkumaan, kun kellokin on kohta tuntia enemmän kun eilen tähän aikaan.
