Huhhuh!

Ja sitä hommaa siis riittää... Eilen olin klinikalla 17-21, seurailin yhtä leikkausta jne. Tehtäviin kuuluu arkistointia, asiakaspalvelua, ajanvarausta, jatkuvaa inventaariota, tavaroiden tilausta, leikkauksissa avustamista jne. Muuten ihan jees, mutta tietsikkaohjelma vähän hakusessa ja ne NIMET. Ei voi koskaan tietää, onko -ki vai -qui (ja jos koiran nimi lausutaan "bobi", niin se voi olla kirjotettuna Bobi, Boby tai Bobby. Bobbia en oo vielä tavannu. Mutta monen koiran nimi on täällä "bobi"...), a vai e tai u vai o (johtuu katalaanin ääntämisestä), b vai v... Yritä siinä sitten nopeesti ettiä tiedostot. No, se on vaan 6 päivää, joten teen mitä voin ja jätän muut Bienvelle. Itseasiassa se leikkauksissa avustaminen on kaikista helpoin osa, ja - yllättävää kyllä - hauskin.

Toisesta hommasta ei oo vielä soittaneet, alkaa hermostuttaa.

Hohhoh

Ell-vastaanotolla on aika hirveesti töitä, toivottavasti muistan ees puolet... Eilen oli kyllä hiljanen päivä, aamulla ei käyny ketään, joten juoruttiin vaan Bienven kanssa. Iltapäivällä tuli kolme koiraa ja yks kanarialintu. Seiskalta lähin jo kotiin, tänään meen iltapäivällä uudestaan, pitää opetella ulkoo tietsikkaohjelma.

Kun tulin lounaalle kotiin, Ivà sano, että Eilakaista (liian pitkä kirjottaa joka kerta paikallinen Eilakaisla, joten olkoon tästä lähtien Eilakaista) oli soittanu (olin unohtanu kännyn kotiin), haastattelu ois firmassa neljältä. Kävin siellä ja jutskasin vähän jonkun tytsyn kanssa, ne oli kuulemma kovasti kiinnostuneita musta, ja soittavat Eilakaistalle, jotka sit soittaa mulle. Tosta vois päätellä, että sain sen homman, mutta kun täkäläisistä ei koskaan tiiä. Mutta aika varma oon kuitenkin, katotaan, miten käy.

Huonompi juttu siinä työssä on se, että viikonloput on töitä, ma ja ti vapaat. Sit kun Ivà taas menee töihin, niin ei voida mennä minnekään yhdessä. Ei olla voitu käydä lomilla yhdessä missään, kun sillon kun Ivàlla on kesäloma, mä oon ollu löytöeläinsuojassa, ja kun mä en oo ollu töissä, Ivà on. Nyt menee viikonloputki. No, ei voi mitään, en sentään vakituisesti työskentele missään, missä on esmes ell-klinikan aikataulu, ma-pe 11-13.30 ja 17-21 ja la 10-14. En kestäis, mie VIHHAAN siestaa! Tuolla viinihommassa ois tosin tunnin ruokatunti, mut silti pääsisin kotiin viideltä, että se ei oo yhtään paha, varsinkin, kun työt alkais kympiltä, mikä ois ihan loistavaa näin aamu-uniselle.

Karnevaalia ja kirjoja

Kävin tänään pikahaastattelussa paikallisessa Eilakaislassa, sitä opashommaa varten. Ne laittaa mun CV:n eteenpäin ja soittaa tällä viikolla, että pääsinkö jatkoon. Huomenna meen ell-klinikalle kattomaan, kuinka hommat hoituu.

Ostin vaikka mitä herkkuja vihanneskaupasta, ja kaiken kruunas vajaa kilo mansikoita. Onhan ne ihan törkeen kalliita (3,99€/kg), mutta kun teki mieli, niin... Ja terveellisempiä ne on, kun mansikkajuustokakkujätski, jota oon tässä kahen päivän aikana vetäny litran naamaani...

Ivàlla oli lekuri pari tuntia sitten ja kun ooteltiin apteekkia avautuvaksi, käveltiin vähän kylillä. Eilisten karnevaalien jäljet oli vielä pitkin katuja:


Käytiin kirjastoautossaki, otettiin neljä leffaa ja mä yhen lehden, Labores hogares, siinä on kaikennäkösiä käsityöjuttuja. Sen lisäks tilasin enkunkielisiä kirjoja ens maanantaiks.

Kustikin toi taas yhen paketin Amazonista, siitä enemmän Masian neuleissa.

Hyssss... ja muista vetää vessa.

Sairaalassa on joka paikassa kylttejä, joissa lukee hiljaisuus. Seiniltä löytyy myös vierailusäännöt: vierailuaika 16-20, vain 2 vierasta/potilas, ei alle 8-v vieraita, jos ei ehdottoman tarpeellista. Meteli käytävillä on kun markkinoilla, ihmiset huutaa ja kälättää, juoksee ja tukkii väylät. Pikkulapsia on talo täynnä, joka toisella potilaalla on vähintään 5 vierasta, vieraat tulee ja menee mihin aikaan huvittaa, ruuhka-aika on 10-14 ja 15-19.

Vessan vetäminen on joillekin aivan ylivoimanen tehtävä. Kävin sairaalassa vieraille tarkotetussa (naisten)vessassa, ja aina, joka ikinen kerta, siellä oli vähintään yks pönttö vetämättä (koppeja oli kaks). Sen lisäks monta kertaa, kun istuin siellä, viereisen kopin asukki lähti pois käsiään pesemättä. Mä en mikään hygieniafriikki oo, mutta oven avasin aina paperi kädessä. No, täytyy olla tyytyväinen, että tähän asti ne vetämättömät hädät on ollu numero ykkösiä, Venäjällä ei ollu yhtään omituista, jos pöntön posliini-istuimella (mitä sillä muovirenkaalla tekee!) oli kuraset kengänjäljet kummallakin puolella ja sitten jossain kohtaa reunaa kiva torttu. Jos siis vessassa oli pönttöä ollenkaan, eikä vaan reikä lattiassa, kuten lemppariravintolassamme Vologdassa.

Touho näyttää esimerkkiä:


Näihin tunnelmiin.

Melko keväinen sunnuntai

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja linnut sirkuttaa kun viimestä päivää. Viininviljelijät on vihdoinkin saanu oksittua kaikki viiniköynnökset ja polttaa oksakasoja pelloilla, joka paikassa leijuu kevyt savu. Tammikuun pitäis olla kylmin kuukausi, mutta tänä vuonna on ollu niin lämmintä (nytkin kävin ilman takkia kylillä ostamassa sanomalehden), että ensimmäiset mantelipuut on jo alkanu kukkia.

Leppoisista sunnuntaitunnelmista eilisen markkinahumuun: lähdin matkaan klo 11 ja ajoin takasin pihaan klo 13.30. Ensin kävin markkinoilla ostamassa artisokkia (0,99€/kg) ja appelsiineja (0,89€/kg) ja sitten Mercadonassa hakemassa muut kamat. Markkinoilla viivyin yhteensä 25 minsaa (kävelin parkkipaikalta vihanneskojuille, jonotin kahteen eri kojuun ja kävelin takas autolle) ja Mercadonassa saman verran. Muun osan ajasta ajelin ympäriinsä ja etin parkkipaikkaa, oikeesti siis, en sellasta, johon oisin osannu parkkeerata, vaan yleensä ihan mitä tahansa koloa, johon ois auton voinu kuvitella tunkevansa, vaan missään ei ollu mitään. Hispanian ihmemaa - parkkipaikkojen luvattu maa.

Kotona jälleen

Ivà leikattiin siis tiistaina aamulla. Oltiin anopin kaa koko päivä sairaalassa, samaten keskiviikkona. Torstaina anoppi meni töihin aamulla ja tuli taas iltapäivällä, mä olin taas koko päivän siellä. Eilen Ivà pääsi lounaan jälkeen kotiin ja anoppi tulee parin tunnin kuluttua päivystysvuoroon, että mä pääsen ruokaostoksille yms.

Tosta ehkä saa sellasen kuvan, että Ivà on ihan vuoteenomana, mut on se ihan ok, ottaen huomioon, mitä sille on tehty. Eilen käytiin apteekissa ostamassa lääkettä pahoinvointiin (se ei saa oksentaa) ja vuokrattiin samalla leffa. Käveltiin vähän aikaa, kun se on vaan ollu neljän seinän seinän sisällä koko ajan.

Eilen tosiaan, kun tultiin kotiin, niin huomattiin, että vesipumppu oli rikki. Kaivossa oli irronnu putki ja pumppu kävi täysillä, mut vesi ei tullu taloon asti, vaan meni suoraan takasin kaivoon. Korjaaja tuli eilen iltapäivällä, mut ei saanu hommaa valmiiks, joten tuli tänään kasilta ja tuolla se nyt kilkuttelee ja poraa pellolla. Toivottavasti on kohta valmis, että pääsen pyykkäämään ja tiskaamaan...


Tänään pitää mennä jutskaamaan ell-klinikalle, että minä päivänä meen seuraamaan, kuinka hommat hoituu (tietsikkaohjelmat sun muut) ja maanantaina on yks työhaastattelu, oppaaks viinitilalle. Palkkaus on vuokratyövoiman välitysfirman kautta, joten palkka on suht huono, toisaalta tuntejakin on vaan 30 viikossa. Työ ei oo vakituinen, mutta pitää maanantaina kysyä, että onks mahdollisuus päästä firman palkkalistoille vakituiseks. Ja pitää kattoa, että miten se menee löytöeläinsuojan kanssa päällekkäin, koska sinne meen luultavasti joka tapauksessa, ne maksaa enemmän ja pääsen aikasemmin pois. Mut jos toi alkais esmes pari kuukautta aikasemmin, meen sinne siks aikaa ja sit sanon, että tuli muuta, moi. CV:n kannalta nimittäin ois toi viinitilahomma tosi hyvä. No, katotaan. Ja sitä paitsi tartten vaan kaks kuukautta lisää työhistoriaan, niin saan työttömyyskorvausta jonkun aikaa, eli syksyllä otan sit sen, jos ei löydy muuta.

Enkeleitä, onko heitä?

Nääs kun eilen illalla kun mentiin nukkumaan, Ivà tuli silmät lautasen kokosina kysymään multa (olin vielä olkkarissa lopettelemassa räpellystä), että oonko mä laittanu enkelin sen sängylle. Mä olin ihan että mitvit, ootko nappaillu valiumit vahingossa tänään? (Ivàlla siis huomenna leikkaus, sen pitää ottaa tänään illalla ja huomenna aamulla valiumii). Se sano, että ei, kun mun sängyllä on enkeli (no vähän ajattelin, että mun pitää lopettaa Ghost Whispererin ja Supernaturalin kattominen), ja käski kattomaan (kai se luuli, että mä oon hurahtanu ja halusin siunata sitä ennen leikkausta tjtn...).

Siinä sen tyynyn kohalla (sillä ei oo tyynyä) oli nätisti suoraan ja ihan keskelle patjaa aseteltuna hopeenvärinen enkelikirjanmerkki/koriste/mikälie. Sen sininen nauha oli nätisti laitettu V:n muotoon sen pään yläpuolelle. Ivà oli ihan X-Files tunnelmissa, mutta mä aloin nauraa. Ai miks? No siks, että ko. enkelin mulle anto mummo muistaakseni toissajouluna, ja koska me ei olla mitenkään uskonnollisia (Ivà on ateisti, mä oon nimellinen luterilainen, non-practising), mä laitoin sen sängynpäädyn takana olevalla hyllyllä olevaan purkkiin. Ja jompikumpi pönttökissoista oli sen sit kaivanu sieltä (niillä on kummallakin pakkomielle kaikkeen mikä muistuttaa a) tikkua b) narua, voitte arvata, ettei passaa unohtaa neulomuksia niiden ulottuville...).

Mutta joo, olihan se aika spookya, kun se oli niin kauniisti aseteltu siihen keskelle... Oltiin nimittäin perhelounaalla eilen just puhuttu kummituksista ja enneunista ja siitä, kuka oli nähny kenetkin just sen kuoleman jälkeen, tietämättä, että se oli just kuollu...

Camarasa

Tänään käytiin hakemassa oliiviöljyä Camarasasta, Ivàn isoisän kotikylästä. Reissussa oli meijän lisäks appiukko ja sen vaimo sekä Ivàn pikkuvelipuoli, ja Ivàn sisko miehineen ja pikkumonstereineen.

Lleidan provinssi oli kokonaan sumussa, pelkkää harmaata joka puolella. Siellä on talvella usein monta viikkoo putkeen sumusta, eikä näy aurinkoo. Parin hetken ajan sumu hajos ja arskakin vähän kurkki.

Käytiin eka leipomossa ostamassa paikallista cocaa (coca on eräänlainen piirakka, voi olla suolanen tai makee, littee, esmes uunipellille tehdyt jutskat on cocia), jossa on kauheita kalanpäitä. Sieltä mentiin cooperatiu'hun hakemaan öljyä, meillä on kaks viiden litran pänikkää. Camarasan oliiviöljy on maailman parasta, voimakasta ja tosi tummanvihreetä. Cooperatiussa leiju hyvä puristetun oliivin kiven tuoksu.

Sit käytiin vähän jalottelemassa padolla ja riippusillalla:




Tällästä ritiläreittiä piti kävellä:




Tän näköstä siellä oli suurimman osan aikaa:


Urheilun jälkeen mentiin syömään, tosi hyvää ruokaa ja anoppipuolen kanssa kitattiin ihan kiitettävästi cavaa. Tiramisujälkkäri oli sairaan hyvää. Joan (15-v) vei pikkumonsterit jälkkärin jälkeen pelaamaan jalkapalloa lähikentälle ja soitti puolen tunnin kuluttua, että ne oli kaikki kaatunu johonki koiranpaskakasaan ja oli nyt ihan märkiä, kun Joan oli pessy niiden takkeja hanan alla.

Viiden jälkeen lähettiin kotimatkalle ja kun ajettiin takas yhtä maaseututietä, soitettiin poliisille, kun oltiin aamulla 11 aikaan nähty koira ketjussa talon ulkopuolella melkein tiellä, ilman ruokaa ja vettä, ja se oli edelleen siellä. Se oli raukka ihan sekasin onnesta, kun vähän rapsuttelin sitä ja annoin sille vettä. Talossa ei ollu ketään, lehmät vaan aitauksessa. Poliisi sano, että ne saa varotuksen. No, ees jotain.

Ja kun päästiin lopulta tänne asti, niin tossa melkein kotiovella töllisteli tajuttoman iso villisika.

Semmonen sunnuntai.

Tehtävä suoritettu

Nyt sain vastattua haasteeseen. Kesti juu, enkä nytkään kauheesti jaksanu syventyä ettimään sopivia tekstejä, joten noiden on kelvattava.

Kurpitsaporkkanakeitto

Löysin jostain kurpitsaporkkanakeiton ohjeen, enpä muista mistä. Nyt se on kuitenkin tuolla hellalla kiehumassa, valmista puolen tunnin kuluttua.

- 4 tl voita
- 1 sipuli (viipaleina, silppuna, miten vaan jaksaa)
- 3 valkosipulinkynttä (tai enemmän, jos huvittaa)
- 5 porkkanaa (viipaleina)
- 750 g kurpitsaa (siis tuoretta, kuutioina)
- 1 kanaliemikuutio
- 1,5 l vettä
- 1,25 dl appelsiinimehua (puristin ite)

Kuullota sipuli voissa, lisää valkosipuli- ja porkkanaviipaleet, paista 3 min. Lisää appelsiinimehu, kiehauta ja lisää kurpitsa, liemikuutio ja vesi. Anna kiehua hiljalleen n. 30 min tai kunnes kurpitsa on pehmeää. Soseuta sauvasekoittimella.

Erittäin positiivista keitossa on se, että koko satsissa on vaan viis pistettä.

Kunhan se on valmista, kerron miltä maistu!

Ihan hyvää, jännän makeeta. Vakkarilukijat tietää, että värit kuvassa taas viturallaan (Nokia), oikeesti keitto on tosi oranssia.

Nyt niikö mänee härmo

Kahestakin syystä: eka syy on se, että saakurin hotmail ei toimi!!! Argh! Toinen syy on se, että MÄ HALUUN KAMERAN!!!!! Siis OIKEEN kameran, en jaksa enää tota =?=)?=(&/%:n =)()&/(%$·$%&·$:n kännykkäkameraa. Paras kuva, jonka oon sillä koskaan ottanu, on räpellysblogissa tässä postauksessa. Ja se siis on ärsyttävän suttunen silti, vaikka onkin epäsuttusin kuva sillä vehkeellä.

Kolmas syy ilmesty just: kirjotan tätä läppärillä ja aina välillä kursori lentää itekseen jonneki ihan helkuttaan, ja sanan, jota just kirjotan, loppu tulee jonneki yläpuolelle jonkun toisen sanan keskelle.

No, hyviä asioita tänään on se, että se ell-klinikan tuuraus on luultavasti helmikuun toka viikko, kun Ivàn leikkauksen jälkeinen sairasloma on varmasti loppu. Meen joku päivä klinikalle ja Bienvenida (kuinka kukaan järkevä ihminen voi antaa lapselleen nimeks Bienvenida, en tajua... En kyllä tajua myöskään nimiä Concepción, Purificación tai Inmaculada, noin muutaman mainitakseni... Hei äiti, saanko mennä Purin kanssa ulos?) näyttää mulle tietsikkaohjelmat sun muut systeemit. Tuuraukseen voi tarvittaessa sisältyä myös leikkaussaliavustusta (tyyliin voitko pitää noita klipsejä kun kaivan täältä mahasta tennispallon), which is nice.

Toisaalta on aika ihme, että mä voin piikittää koiria ja kissoja, eikä leikkausten kattominen tee yhtään pahaa, mutta kun Ivà kysy voinko iskee siihen piikin (se tarvii jonkun piikin leikkausta edeltävänä iltana, ne anto sen mukaan), niin en kyllä todellakaan meinaa pistää sitä. Tai ehkä, jos oikeen yritän, mut pahaa tekee ajatella. Mennään sit kylille terveyskeskukseen ja terkkari pistää.

Niin ja tulipahan mieleen, kun ressasin sitä espanjaa, niin eihän Bienve osaa katalaania, se puhuu kaikille espanjaa, joten nou hätä. Ja sitä paitsi osaanhan mäkin keskustella espanjaks, ainaki saksassa asuvien perulaisten sushikokkien kanssa, hehe. Ja Facebookin Texas Hold 'emin pelaajachatissa, hihi.

Jaa, kelloki on melkein puoliyö, jospa sitä laittais pillit pussiin ja yrittäis nukkua. Nyt jos otan kutimen tähän, niin kudon aamuun asti. Onneks ei oo mitään lukemista... Muistitikulla ois kyllä pari leffaa, mut olkoon nyt tän kerran.

Hyvää yötä!

Haastemeemi

KaSil haasto seuraavaan:

Säännöt:
1. Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi. Niiden tulee liittyä näihin viiteen teemaan alla:

* Perhe (tää nyt ei ehkä oo ihan mitä tässä haetaan, mutta kun mä en vaan jaksa ettiä)
* Ystävyys (tätä pitää vähän selittää: hamppari ja mä ollaan niin loistavia matkaseuralaisia, että meille käy ihan kaikki, mitä toinen ehdottaa)
* Rakkaus (mun pönttöpojat)
* Minä itse (tällanen mä oon, joka päivä)
* Mitä tahansa

2. Haasta viisi muuta bloggaajaa tekemään saman. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin.
3. Lue postaukset, ja jätä halutessasi kommentteja.

Mä oon erilainen nuori ja haastan kaks ihmistä, ennen kun oon ite ees kunnolla vastannu haasteeseen (lupaan ettiä tekstit huomenna, oikeesti!!!). Eli haaste lähtee Arjalle ja Hampparille. Nyt mulla on kiire, moi!

Mitähän sitä...

Nukuin 11 tuntia ja vielä voisin vetää lisää zetaa, ilmeisesti se toissayön valvominen vaikutti sittenkin. Vanhuus ei tule yksin. Nyt nautiskelen tässä terveellisen aamiaisen (smoothie 1 piste, kaurapuuro 2 pistettä, mukillinen teetä, 0 pistettä) ja mietin, että mitähän sitä tekis tänään. Aurinko ei paista, mut ei sada, eikä tuule 120km/h niinkun eilen paikoittain, joten vois ehkä käydä kävelyllä. Sen lisäks vois yrittää jaksaa tehä yhen pilates-harkan dvd:ltä ja jumppapallolla vatsalihaksia. Ai kun kuulostaa energiseltä ja mukavalta!


Katon tässä nyt tietsikalla eka jakson tai pari Desperate Housewivesia, kudon samalla yhtä laukkua, sit vois pestä tukan, kun iltapäivällä meen jutskaamaan eläinlääkärin kaa siitä tuurauksesta (työaika 11-15 ja 17-21, arvatkaa, miks mieluummin lapioin paskaa aikataululla 7.20-14.00?). Sit kun oon saanu tukan laitettua, niin onkin jo lounasaika, pitää kokata ja syödä. Sit vois pestä vähän pyykkiä ja kun kone on päällä, vois vähän kutoa. Ja sit Ivà tuleeki jo kotiin ja lähtään Vilaan. Että en mä ehdi urheilla, mun elämäntapa on liian kiireinen, ihan selkeesti. :)

Valvottu yö ja töitä, ehkä

Luin sitten sen kirjan viime yönä... Ei kylläkään oikeesti ollu tarkotus valvoa koko yötä, mutta kun eka laitoin kirjan pois yhentoista maissa ja yritin nukkua, niin eipä vaan tullu uni silmään, joten yhen aikaan otin sen uudestaan käsiin. Sit luinkin yhtä soittoa siihen asti, kun Ivà lähti töihin ja kirja loppu... Nukuin tossa pari tuntia ja tein aamupalaks smoothien (tuoretta appelsiinimehua, mangoa ja pakastemarjoja) ja kävin suihkussa, eikä yhtään tunnu siltä, että en oo juurikaan nukkunu.

Kirja oli ihan ok, ei mitenkään erityisen hyvä, mutta ihan luettava. Paikoin kylläkin oli jonkun verran sentimentaalista kräppiä ja pakotettua huumoria. Loppu ei kuitenkaan, onneks, ollu tavanomanen happily ever after, jota koko ajan odotti, vaikka kyllä siitäkin saa leffaan kunnon amerikkalaisen chick flick tear jerker -loppukohtauksen. En kerro sen enempää, ettei ne, jotka ei oo vielä lukenu kirjaa, suutu mulle ;)

Pepito on tuolla ulkona heilumassa ja joku vanhempi pariskunta tuli sitä tapaamaan. En tiiä keitä ne on, eikä Aatukaan, ja se räksytti kun hullu puolen tunnin ajan, ei suostunu millään hiljenemään. Nyt se lojuu tossa oven eessä (siis sisällä, ovessa on lasia) ja mulkoilee niitä äkäsesti.

Just kun räksytyskonsertti oli pahimmillaan, puhelin soi. Siellä oli löytöeläinkeskuksen eläinlääkäri, joka selitti jotain, jota en kuullu ollenkaan, piti sulkee ovi ja sittenki meni puolet sanoista ohi. Sen verran sain kuitenkin selvää, että niiden klinikan vastaanottoapulainen haluaa viikon loman ja ne kysy, haluunko mä tuurata sitä. Jee, musta tulee viikoks eläinlääkärin apulainen :) Huomenna meen juttelemaan ja selvittämään työtehtävät ja palkka-asiat ja sit jos mua kiinnostaa, niin homma on selvä. Vähän jännittää, kun se ois sit sitä puhelimessa oloa lähinnä (avustusta tarvittaessa), ja mä vihaan puhelimessa puhumista jo suomekskin, niin entäs katalaaniks, ja jos joku alkaa pälättää espanjaa supernopeesti, tai ei ymmärrä katalaania (niitäkin on), niin sit on kaikilla kivaa. Mutta kyllähän mä nyt sen homman otan.

Ja Marianne's Opalwollesta tuli paketti (josta enemmän Masian neuleissa, kunhan saan sisällön kuvattua), joten kaiken kaikkiaan tää päivä on alkanu tosi hyvin :)

The Friday Night Knitting Club

Tänään pääsen taas pitkästä aikaa lukemaan, en ookaan lukenu mitään aikoihin. Toivottavasti kirja on hyvä, muuten menee koko viikko pilalle...


Kirjan saapumisen kunniaks tein jopa vaniljarahkaa, kun ajattelin, että illalla kääriydyn peittoihin sängyssä, otan kirjan käteen ja nautiskelen kevyttä herkkua (kun lasken niitä helkkarin pisteitä, rahka oli Hacendadon 0%, enkä laittanu sinne muuta kun vanilliinisokeria, vaniljatangon siemenet ja vähän anopin nestemäistä makeutusainetta, jota sillä pullo täällä), vaan äsken vedin sen naamaani. No ei sitä ollu kun 250g, eli ei mitään hirveetä mässäilyä, mut nyt ei oo mitään lukuevästä, huokaus. Nyt pitää äkkiä keksiä joku 0 pisteen herkku, mä en vaan VOI lukee tota kirjaa ilman mitään naposteltavaa...

Uusi vuosi, uusi blogi

Kyllästyin vaan yhtäkkiä vuodatukseen, ei siinä mitään vikaa ollu, ja sivupohjakin oli hieno, mutta jotenkin kaipasin jotain vähän "elegantimpaa" ja yksinkertasempaa, enkä löytäny valmiista pohjista mieleistä, ja kun kerran tein erillisen räpellysblogin bloggeriin, niin ajattelin, että helpottaa elämää, jos molemmat on samassa. Katellaan, miten tää lähtee käyntiin. Vanha blogi on edelleen luettavissa vuodatuksessa, en poista sitä, koska siellä on kuitenkin juttua kahden vuoden ajalta.

Nyt pitää siirtää sieltä kamaa tänne, joten eikun hommiin!