Tänään käytiin hakemassa oliiviöljyä Camarasasta, Ivàn isoisän kotikylästä. Reissussa oli meijän lisäks appiukko ja sen vaimo sekä Ivàn pikkuvelipuoli, ja Ivàn sisko miehineen ja pikkumonstereineen.
Lleidan provinssi oli kokonaan sumussa, pelkkää harmaata joka puolella. Siellä on talvella usein monta viikkoo putkeen sumusta, eikä näy aurinkoo. Parin hetken ajan sumu hajos ja arskakin vähän kurkki.
Käytiin eka leipomossa ostamassa paikallista cocaa (coca on eräänlainen piirakka, voi olla suolanen tai makee, littee, esmes uunipellille tehdyt jutskat on cocia), jossa on kauheita kalanpäitä. Sieltä mentiin cooperatiu'hun hakemaan öljyä, meillä on kaks viiden litran pänikkää. Camarasan oliiviöljy on maailman parasta, voimakasta ja tosi tummanvihreetä. Cooperatiussa leiju hyvä puristetun oliivin kiven tuoksu.
Sit käytiin vähän jalottelemassa padolla ja riippusillalla:
Tällästä ritiläreittiä piti kävellä:
Tän näköstä siellä oli suurimman osan aikaa:
Urheilun jälkeen mentiin syömään, tosi hyvää ruokaa ja anoppipuolen kanssa kitattiin ihan kiitettävästi cavaa. Tiramisujälkkäri oli sairaan hyvää. Joan (15-v) vei pikkumonsterit jälkkärin jälkeen pelaamaan jalkapalloa lähikentälle ja soitti puolen tunnin kuluttua, että ne oli kaikki kaatunu johonki koiranpaskakasaan ja oli nyt ihan märkiä, kun Joan oli pessy niiden takkeja hanan alla.
Viiden jälkeen lähettiin kotimatkalle ja kun ajettiin takas yhtä maaseututietä, soitettiin poliisille, kun oltiin aamulla 11 aikaan nähty koira ketjussa talon ulkopuolella melkein tiellä, ilman ruokaa ja vettä, ja se oli edelleen siellä. Se oli raukka ihan sekasin onnesta, kun vähän rapsuttelin sitä ja annoin sille vettä. Talossa ei ollu ketään, lehmät vaan aitauksessa. Poliisi sano, että ne saa varotuksen. No, ees jotain.
Ja kun päästiin lopulta tänne asti, niin tossa melkein kotiovella töllisteli tajuttoman iso villisika.
Semmonen sunnuntai.
Lleidan provinssi oli kokonaan sumussa, pelkkää harmaata joka puolella. Siellä on talvella usein monta viikkoo putkeen sumusta, eikä näy aurinkoo. Parin hetken ajan sumu hajos ja arskakin vähän kurkki.
Käytiin eka leipomossa ostamassa paikallista cocaa (coca on eräänlainen piirakka, voi olla suolanen tai makee, littee, esmes uunipellille tehdyt jutskat on cocia), jossa on kauheita kalanpäitä. Sieltä mentiin cooperatiu'hun hakemaan öljyä, meillä on kaks viiden litran pänikkää. Camarasan oliiviöljy on maailman parasta, voimakasta ja tosi tummanvihreetä. Cooperatiussa leiju hyvä puristetun oliivin kiven tuoksu.
Sit käytiin vähän jalottelemassa padolla ja riippusillalla:
Tällästä ritiläreittiä piti kävellä:
Tän näköstä siellä oli suurimman osan aikaa:
Urheilun jälkeen mentiin syömään, tosi hyvää ruokaa ja anoppipuolen kanssa kitattiin ihan kiitettävästi cavaa. Tiramisujälkkäri oli sairaan hyvää. Joan (15-v) vei pikkumonsterit jälkkärin jälkeen pelaamaan jalkapalloa lähikentälle ja soitti puolen tunnin kuluttua, että ne oli kaikki kaatunu johonki koiranpaskakasaan ja oli nyt ihan märkiä, kun Joan oli pessy niiden takkeja hanan alla.
Viiden jälkeen lähettiin kotimatkalle ja kun ajettiin takas yhtä maaseututietä, soitettiin poliisille, kun oltiin aamulla 11 aikaan nähty koira ketjussa talon ulkopuolella melkein tiellä, ilman ruokaa ja vettä, ja se oli edelleen siellä. Se oli raukka ihan sekasin onnesta, kun vähän rapsuttelin sitä ja annoin sille vettä. Talossa ei ollu ketään, lehmät vaan aitauksessa. Poliisi sano, että ne saa varotuksen. No, ees jotain.
Ja kun päästiin lopulta tänne asti, niin tossa melkein kotiovella töllisteli tajuttoman iso villisika.
Semmonen sunnuntai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti