Ruokatunti

No niin, vietän tässä sitten kolmen ja puolen tunnin pitusta ruokatuntia. Ivà haki mut kotiin (se vie ja tuo mua tän viikon, että sillä on auto käytössään, jos tulee jotain) ja oon jo syöny. Nyt pitäis sit keksiä jotain tekemistä loppuajaks...

Aamu meni ihan kivasti, vastasin X:n puolesta yhteen meiliin enkuks (niillä on masia, jota ne vuokraa lomalaisille, turisme rural), sit arkistoin muutaman laskun, pistin kansioita järjestykseen, unohin hakee yhen faksin, ja loppuaika jutskattiin taloista ja vuokralaisista ja lainoista. Jos tää viikko menee enemmän tai vähemmän samalla tavalla, niin on kyllä elämäni helpoimmat rahat. Älkääkä käsittäkö väärin, Bienvenida tekee melkein kaiken siellä, mutta kun mä oon vaan viikon, eikä se näyttäny mulle puoliakaan hommista, niin mun ei tarvii kun istuu koneen ääressä, vastata puhelimeen kerran tunnissa, tunkee kansiot oikeeseen paikkaan ja pestä tutkimuspöytä joka elukan jälkeen. Noin niinkun pääpiirteissään :) Hankalaa on se, että noi tietty tuntee kaikki asiakkaat ja mä en ketään, ja asiakkaat olettaa, että tiiän, vaikkei oo nähny mua koskaan ennen (nyt aamulla kävi joku setä koiransa kanssa, ja oli ihan ällistyny, kun mä kysyin sen nimeä ja käynnin syytä).

Päätä juilii edelleen, ja sanoinkin X:lle, että jos oon tänään oudompi kun yleensä, johtuu migreenistä.

Jaa, nyt oon saanu 10 minsaa kulutettua, mitähän sitä sit tekis...?